Päivän tapaaminen meni ihan jees. Kolmesta tunnista iso tukku seteleitä käteen, mutta taas tuli vastaan äijä joka ajatteli vaan niitä omia tarpeitaan ja mielihyväänsä. Eikä siinä mitään, huorahan mä oon ja mulle tästä maksetaan joten alkuajatushan varmaan onkin että mä otan poskeen ja tillitän samalla nätisti silmiin. Silti jäi vähän harmittamaan -- mies ei koko kolmituntisen aikana ees koskenut mun pilluun. Kyllä se pani ja onneksi olin laittanut liukastetta. Vaikutti vähän sellaiselta ettei ois kauheesti naisten kanssa muutenkaan ollut kontaktissa. Tykkäs vähän rajummista otteista, perse taitaa vieläkin olla punainen läpsimisestä. Mutta jos yhestä keikasta saa suunnilleen puolen kuukauden palkan niin kyllä mä nännienpuristelut ja perseelleläpsimisen kestän. Muuten mies oli tosi mukava -- juttua lensi vaikka mistä ja vaikutti tosi fiksulta, mieltymykset seksin suhteen oli vaan vähän kummallisia. Tai ehkä mä oon sit vaan suhteessa tosi normaali tähän työhön!
Seuraava poka teki sitten tottakai oharit. Nyt viisaampana laittelin viestiä että onko tapaaminen vielä voimassa ja kun sieltä ei mitään kuulunut niin en edes vaivautunut lähtemään. Pitäköön tunkkinsa!
Ehkä tää kesä tekee sen että varatut, kiimaiset äijät tykkää viestitellä ja kiinnostus ois kova, mutta ikinä ei se rohkeus sitten riitäkään tapaamiseen. Tälläiseen mä toivoisin että kuitenkin uskallettais laittaa ajoissa se viesti että ei kiinnostakaan tavata. Paljon helpompaa kaikille eikä mun tarttis hermostua tai nähdä sitä turhaa vaivaa joka mulla menee jokaisen tapaamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Tän takia mä en ikinä ota taksia paikalle -- ois ihan perseestä jos se mies ei maksaiskaan sitä taksia.
Mun huominen keikka siirtyi tiistaille, eikä ainakaan toistaiseksi oo mitään sovittuna. Jos ei tuukaan mitään niin ajattelin ihan vaan siivota, tänään kun tulin kotiin niin tajusin että mun koti on nykyään kuin pommin jäljiltä. Kaikki joilla on nuori koira niin ymmärtää. Jos ei joka päivä jaksa sitä perusteellista kamojen oikeille paikoille laittamis -rumbaa niin kaaos valttaa joka nurkan aika nopeesti. Ehkä ihan perusteellisella kesäsiivouksella sais omankin mielen vähän levollisemmaksi -- se kun joutuu siirtää aluksi vaatekasoja, koiran leluja ja ties mitä muuta jotta pääsee istumaan sohvalle ei oo kovin rentouttavaa ainakaan jos on tullut pitkän päivän jälkeen kotiin!
Ehkä teen sitten sen profiilin sinne sexworkiinkin samalla. Jos sieltä löytyis hieman luotettavempia miehiä.
- Sofia
maanantai 8. kesäkuuta 2015
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Niin paljon ohareita
Äsken lähdin keikalle. Mulla oli jo aluksi vähän epäluuloinen fiilis tosta mutta rahantarpeessa lähdin silti. Saavuin kerrostalon eteen ja heti näin että rapun oven edessä seisoo sellainen vanha tuulipukuäijä -- Mies ei ollut viesteissä kertonut mitään itsestään ja tuulipukumies rupesi ottamaan siihen malliin katsekontaktia että kiidin nopeasti ohi silmät visusti puhelimessa. Vaikka mä huora oonkin niin mulla on jonkinlainen taso. Ei mulla ikärajoja sun muita ole mutta jonkinlaista naamarajaa haluan pitää. Jäin siihen vähän matkan päähän seisoksimaan että jos olisinkin vaan luullut väärin ja rapunovesta astuisi ulos kohta joku superkomea adonis. No, ei astunut. Lisäksi tää äijä ei enää vastannut mun viesteihin.
Ei tässä muuten mitään mutta taas tein turhan matkan ja heräsin aikaisin, vaikka olisin ihan hyvin voinut pitää kiireettömän ja rauhallisen sunnuntai-aamun. Työn varjopuolia nää sitten kai on.
Harmittaa kanssa sen takia että ihan oikeesti, mä tarviin munaa. Mä oon tottunut harrastamaan seksiä melkein joka päivä kun oon parisuhteessa elänyt, ja nyt on mennyt jo monta viikkoa siitä kun mulla oli oikea, rehellinen kyrpä mun pillussa. Luoja, räjähdän varmaan kohta..
Onneks päivän seuraava tapaaminen kuulostaa luotettavalta. Ollaan puhuttu jo hetki puhelimessakin ja miehen äänikin kuulosti ihan superkomealta. Varas mut kokonaiseks kolmeksi tunniksi ja on viestitellyt paljon. Jos tää ei nyt mee putkeen niin mä tarviin kohta ite maksullisen!
Illalla ois vielä sellainen mies, joka varmisti että onhan okei kun hänellä on keskivertoa suurempi elin. Rupes ihan naurattaa, tottakai mulle käy! Kerran aikaisemmin oon saanut ihan oikeesti sellaista jättikyrpää, melkein verrattavissa maitotölkkiin eikä sen jälkeen pariin viikkoon tuntunut mikään muu miltään. Toivottavasti tää ois nyt samanlainen..
Päivitän vielä illalla että miten meni! :)
-Sofia
Ei tässä muuten mitään mutta taas tein turhan matkan ja heräsin aikaisin, vaikka olisin ihan hyvin voinut pitää kiireettömän ja rauhallisen sunnuntai-aamun. Työn varjopuolia nää sitten kai on.
Harmittaa kanssa sen takia että ihan oikeesti, mä tarviin munaa. Mä oon tottunut harrastamaan seksiä melkein joka päivä kun oon parisuhteessa elänyt, ja nyt on mennyt jo monta viikkoa siitä kun mulla oli oikea, rehellinen kyrpä mun pillussa. Luoja, räjähdän varmaan kohta..
Onneks päivän seuraava tapaaminen kuulostaa luotettavalta. Ollaan puhuttu jo hetki puhelimessakin ja miehen äänikin kuulosti ihan superkomealta. Varas mut kokonaiseks kolmeksi tunniksi ja on viestitellyt paljon. Jos tää ei nyt mee putkeen niin mä tarviin kohta ite maksullisen!
Illalla ois vielä sellainen mies, joka varmisti että onhan okei kun hänellä on keskivertoa suurempi elin. Rupes ihan naurattaa, tottakai mulle käy! Kerran aikaisemmin oon saanut ihan oikeesti sellaista jättikyrpää, melkein verrattavissa maitotölkkiin eikä sen jälkeen pariin viikkoon tuntunut mikään muu miltään. Toivottavasti tää ois nyt samanlainen..
Päivitän vielä illalla että miten meni! :)
-Sofia
Hyvä huora ei myy seksiä, se myy unelmaa
Voisin kirjoittaa nyt ihan yleisesti mun ajatuksia tästä työstä ja siihen liittyvistä asioista.
Mä siis tykkään tästä, ihan tosi. Helppoa rahaa ja jännitystä elämään, eikö me kaikki sitä toivota?
Mä pidän itseäni tosi seksuaalisena ihmisenä; tajusin seksistä ja seksiin liittyvistä asioista paljon jo tosi nuorena. Ehkä joskus 12-13 vuotiaana löysin itseni selailemassa internetin ihmeellistä maailmaa ja siellä kerrottiin huoraamisesta. Siis ihan normaalit tytöt oli kirjoitellut juttuja ja kai vois sanoa että siitä se ajatus sitten lähti. Mä en oo ikinä pitänyt seksityötä mitenkään huonona, likaisena tai epäkunnioittavana, vaikka noi onkin ekoja asioita joita tulee mieleen sanasta huora.
Mä myyn miehille unelmaa. Eihän se voi likaista olla? Jotain sellaista mitä ne ei voi nykyisessä parisuhteessaan tai elämäntilanteessaan saada. Mä myyn niille pieneksi hetkeksi niiden nuoruuden ja viehätysvoiman takaisin. Se fiilis sillä melkein 50-vuotiaalla kun pääsee nuolemaan ja panemaan 19-vuotiasta just lukionsa lopettanutta, kattomaan kun se imee silmiin tillitellen sitä suhteellisen pientä munaa kun se ois paras asia maailmassa -- kuka sitä muka pystyy ees kuvittelemaan? En mä ainakaan.
Mä rakastan shoppailla vaatteita tapaamisille ja muutenkin sitä fiilistä edellisenä iltana kun tiiän, että aamulla meen suihkuun, ajelen koko kropan ja meikkaan pitkään ja hartaasti. Se kun kävelen kaupungin läpi ihan suhteellisen normivaatteissa mutta alla on pitsiä ja vaikka mitä -- tuntuu ihan saatanan hyvältä! Jo ihan ylipäätänsä se että mulla on rahaa ostella tota kaikkea, vaan mua itseäni varten.
Mä pidän itseäni myös ihan nättinä, kauniina, mutta sitä harvoin kuulee niiden omanikäisten suusta. Ainakaan niin että ne sitä kunnolla tarkoittais. Kun vähän vanhempi mies sanoo rahanvaihdon jälkeen että mä oon parasta mitä se on nähnyt niin sen mä jo uskonkin. Se fiilis muutenkin kun joku mies on valmis antamaan monta sataa euroa vaan sen takia että pääsee nuolemaan mua ja koskettamaan mua kaikkialta ja mä yleensä tykkäänkin siitä.
Ja se raha, se raha. Sehän tässä nyt se pääpointti on. Monilla miehillä ei oo sitä jumalallista 20 sentin kyrpää, eikä yleensä mitään tajuttomia taitojakaan. Tapaamisilla mä en saa kovin usein, vaikka itse tilanne onkin kiihottava. Onneksi on niitä poikkeuksiakin. :) Useimmat miehet vielä tekevät sen, että runkkaavat ennen treffejä jotta akti kestäisi pidempään -- jokainen nainen joka on seksiä harrastanut varmaan tietää sen fiiliksen, kun äijä epätoivoisesti jyystää ja jyystää, aikaa on mennyt jo yli puoli tuntia ja paikat rupeaa kipeytymään ja sä tiedät, että se mies ei luultavasti tule? No sellaista tapahtuu mun tapaamisilla aika usein. Huoran on kanssa paha mennä siinä vonkaamaankaan vastaan -- jos se haluaa panna niin kyllä sen antaa yrittää loppuun jos laukussa on jo tukko seteleitä. Vähän sellaisella "oon nyt kiltti tyttö ja pidän turpani kiinni ja voihkin ihan helvetisti" -asenteella.
Vähän nyt meni ajatuksenvirraksi tää, toivottavasti ei ollut liian sekava!
Huomenna taas parit treffit sovittu, toivottavasti ei tuu mitään ongelmia. Nyt on kumpainenkin sitten pitkiä tapaamisia, niistä mä tykkään eniten -- yleensä saan niinä lasilliset ja tulee juteltuakin. Turskat on useimmat koulutustasoltaan aika korkeita, eli fiksuja puheenaiheita kyllä löytyy!
Mä siis tykkään tästä, ihan tosi. Helppoa rahaa ja jännitystä elämään, eikö me kaikki sitä toivota?
Mä pidän itseäni tosi seksuaalisena ihmisenä; tajusin seksistä ja seksiin liittyvistä asioista paljon jo tosi nuorena. Ehkä joskus 12-13 vuotiaana löysin itseni selailemassa internetin ihmeellistä maailmaa ja siellä kerrottiin huoraamisesta. Siis ihan normaalit tytöt oli kirjoitellut juttuja ja kai vois sanoa että siitä se ajatus sitten lähti. Mä en oo ikinä pitänyt seksityötä mitenkään huonona, likaisena tai epäkunnioittavana, vaikka noi onkin ekoja asioita joita tulee mieleen sanasta huora.
Mä myyn miehille unelmaa. Eihän se voi likaista olla? Jotain sellaista mitä ne ei voi nykyisessä parisuhteessaan tai elämäntilanteessaan saada. Mä myyn niille pieneksi hetkeksi niiden nuoruuden ja viehätysvoiman takaisin. Se fiilis sillä melkein 50-vuotiaalla kun pääsee nuolemaan ja panemaan 19-vuotiasta just lukionsa lopettanutta, kattomaan kun se imee silmiin tillitellen sitä suhteellisen pientä munaa kun se ois paras asia maailmassa -- kuka sitä muka pystyy ees kuvittelemaan? En mä ainakaan.
Mä rakastan shoppailla vaatteita tapaamisille ja muutenkin sitä fiilistä edellisenä iltana kun tiiän, että aamulla meen suihkuun, ajelen koko kropan ja meikkaan pitkään ja hartaasti. Se kun kävelen kaupungin läpi ihan suhteellisen normivaatteissa mutta alla on pitsiä ja vaikka mitä -- tuntuu ihan saatanan hyvältä! Jo ihan ylipäätänsä se että mulla on rahaa ostella tota kaikkea, vaan mua itseäni varten.
Mä pidän itseäni myös ihan nättinä, kauniina, mutta sitä harvoin kuulee niiden omanikäisten suusta. Ainakaan niin että ne sitä kunnolla tarkoittais. Kun vähän vanhempi mies sanoo rahanvaihdon jälkeen että mä oon parasta mitä se on nähnyt niin sen mä jo uskonkin. Se fiilis muutenkin kun joku mies on valmis antamaan monta sataa euroa vaan sen takia että pääsee nuolemaan mua ja koskettamaan mua kaikkialta ja mä yleensä tykkäänkin siitä.
Ja se raha, se raha. Sehän tässä nyt se pääpointti on. Monilla miehillä ei oo sitä jumalallista 20 sentin kyrpää, eikä yleensä mitään tajuttomia taitojakaan. Tapaamisilla mä en saa kovin usein, vaikka itse tilanne onkin kiihottava. Onneksi on niitä poikkeuksiakin. :) Useimmat miehet vielä tekevät sen, että runkkaavat ennen treffejä jotta akti kestäisi pidempään -- jokainen nainen joka on seksiä harrastanut varmaan tietää sen fiiliksen, kun äijä epätoivoisesti jyystää ja jyystää, aikaa on mennyt jo yli puoli tuntia ja paikat rupeaa kipeytymään ja sä tiedät, että se mies ei luultavasti tule? No sellaista tapahtuu mun tapaamisilla aika usein. Huoran on kanssa paha mennä siinä vonkaamaankaan vastaan -- jos se haluaa panna niin kyllä sen antaa yrittää loppuun jos laukussa on jo tukko seteleitä. Vähän sellaisella "oon nyt kiltti tyttö ja pidän turpani kiinni ja voihkin ihan helvetisti" -asenteella.
Vähän nyt meni ajatuksenvirraksi tää, toivottavasti ei ollut liian sekava!
Huomenna taas parit treffit sovittu, toivottavasti ei tuu mitään ongelmia. Nyt on kumpainenkin sitten pitkiä tapaamisia, niistä mä tykkään eniten -- yleensä saan niinä lasilliset ja tulee juteltuakin. Turskat on useimmat koulutustasoltaan aika korkeita, eli fiksuja puheenaiheita kyllä löytyy!
lauantai 6. kesäkuuta 2015
I don't need no money money money..
Tai siis tarviinhan.
Tänään oli keikka päivällä. Viesteissä mies tuntui ihan täysipäiseltä ja olikin sitä. Mitä nyt ulkonäkö ei ihan vastannut mun ajatusta hyvännäköisestä miehestä ja puhetta oli välillä vaikeaa seurata kun tyyppi änkytti aika voimakkaasti. Muuten mukava kaveri jonka luona itseasiassa vahingossa viihdyin ihan liian kauan. Antoi mulle kyllä viimeiset käteisensä mutta ton pituisesta hommasta oon yleensä ottanut kaksi kertaa enemmän mitä nyt otin. Panemiseen kuitenkin meni vaan ihan hetki koko ajasta. Polteltiin rauhassa tupakkaa, juotiin viiniä ja löydettiin yhteinen jutunaihe taiteesta ja kirjallisuudesta. Mies oli ihan oikea kirjailija ja runoilija ja näytti mulle myös teoksiaan. Sovittiin että nähään myöhemmin uudestaan ja uskon että niin tulee tapahtumaankin. Tai ainakin toivon; ihan perusseksiä ja juttelua, siis helppo keikka.
Seuraavalle lähdin rohkaistuneena ja ehkä vähän viinipäissäni. Kävin ostamassa halutut rekvisiitat kun niitä ei mun vaatekaapista löytynyt, ja kappas keppanaa -- 50 euron shoppailun jälkeen oharit. Pidin keikkaa ihan varmana hotellikeikkana, viestiteltiin suhteellisen paljon ja mies vaikutti kokeneelta itsekin näissä hommissa. Ette arvaakaan kuinka kivaa oli seisoksia hame päällä Helsingin alkuillassa keskustassa kuumotellen sitä, että joku tuttu tulisi viereisen baarin terdelle istumaan sillä samalla siunaaman sekunnilla kun mies ilmestyisi paikalle. Ja kaikki tää ihan turhaan.
Teki mieli käydä palauttamassa kaikki mun ostamat ihanuudet mutta järkeilin, että tarvitsen noita ehkä sitten vielä myöhemmillä keikoilla.
Ärsyttää kuitenkin vieläkin -- miten nää tyypit kehtaa? Tältä kaverilta ei enää ees jälkeenpäin tullut mitään pahoittelua ja laitoinkin tälle sen perisuomalaisen viestin äsken; "Haista vittu".
Kyse oli kuitenkin parin tunnin keikasta josta velotankin jo jonkin verran.
Ajattelin koittaa kirjoittaa tänne joka päivä jotain. Jo kolmen illan jälkeen koneen ottaminen syliin ja avautuminen koneelle asioista, joista en muuten pysty oikein kenellekään puhumaan on rutinoitunutta. Helpottaa fiilistä kun ei joudu kokoajan kaikkea työntämään pois mielestä, vaan saan oksennettua asiat tänne.
Kuitenkaan mä en joka päivä keikkaa tee, joten niinä päivinä kun oon ollut esimerkiksi ihan oikeissa töissä tai muuten vaan "vapaalla" voisin kirjoittaa mun ajatuksia muuten tästä työstä tai musta. Kiinnostaisko teitä? Blogilla on kuitenkin liikennettä ollut muutaman päivän aikana enemmän kuin olisin ajatellut, että ehkä teitä voisi kiinnostaa :) yhdessä toisessa blogissa oltiin tehty näin joten ehkä mäkin; mun sähköpostiosoite on siitarahaa@gmail.com , laittakaa tonne ihmeessä juttutoivomuksia jos vaan tulee jotain mieleen!
- Sofia
Tänään oli keikka päivällä. Viesteissä mies tuntui ihan täysipäiseltä ja olikin sitä. Mitä nyt ulkonäkö ei ihan vastannut mun ajatusta hyvännäköisestä miehestä ja puhetta oli välillä vaikeaa seurata kun tyyppi änkytti aika voimakkaasti. Muuten mukava kaveri jonka luona itseasiassa vahingossa viihdyin ihan liian kauan. Antoi mulle kyllä viimeiset käteisensä mutta ton pituisesta hommasta oon yleensä ottanut kaksi kertaa enemmän mitä nyt otin. Panemiseen kuitenkin meni vaan ihan hetki koko ajasta. Polteltiin rauhassa tupakkaa, juotiin viiniä ja löydettiin yhteinen jutunaihe taiteesta ja kirjallisuudesta. Mies oli ihan oikea kirjailija ja runoilija ja näytti mulle myös teoksiaan. Sovittiin että nähään myöhemmin uudestaan ja uskon että niin tulee tapahtumaankin. Tai ainakin toivon; ihan perusseksiä ja juttelua, siis helppo keikka.
Seuraavalle lähdin rohkaistuneena ja ehkä vähän viinipäissäni. Kävin ostamassa halutut rekvisiitat kun niitä ei mun vaatekaapista löytynyt, ja kappas keppanaa -- 50 euron shoppailun jälkeen oharit. Pidin keikkaa ihan varmana hotellikeikkana, viestiteltiin suhteellisen paljon ja mies vaikutti kokeneelta itsekin näissä hommissa. Ette arvaakaan kuinka kivaa oli seisoksia hame päällä Helsingin alkuillassa keskustassa kuumotellen sitä, että joku tuttu tulisi viereisen baarin terdelle istumaan sillä samalla siunaaman sekunnilla kun mies ilmestyisi paikalle. Ja kaikki tää ihan turhaan.
Teki mieli käydä palauttamassa kaikki mun ostamat ihanuudet mutta järkeilin, että tarvitsen noita ehkä sitten vielä myöhemmillä keikoilla.
Ärsyttää kuitenkin vieläkin -- miten nää tyypit kehtaa? Tältä kaverilta ei enää ees jälkeenpäin tullut mitään pahoittelua ja laitoinkin tälle sen perisuomalaisen viestin äsken; "Haista vittu".
Kyse oli kuitenkin parin tunnin keikasta josta velotankin jo jonkin verran.
Ajattelin koittaa kirjoittaa tänne joka päivä jotain. Jo kolmen illan jälkeen koneen ottaminen syliin ja avautuminen koneelle asioista, joista en muuten pysty oikein kenellekään puhumaan on rutinoitunutta. Helpottaa fiilistä kun ei joudu kokoajan kaikkea työntämään pois mielestä, vaan saan oksennettua asiat tänne.
Kuitenkaan mä en joka päivä keikkaa tee, joten niinä päivinä kun oon ollut esimerkiksi ihan oikeissa töissä tai muuten vaan "vapaalla" voisin kirjoittaa mun ajatuksia muuten tästä työstä tai musta. Kiinnostaisko teitä? Blogilla on kuitenkin liikennettä ollut muutaman päivän aikana enemmän kuin olisin ajatellut, että ehkä teitä voisi kiinnostaa :) yhdessä toisessa blogissa oltiin tehty näin joten ehkä mäkin; mun sähköpostiosoite on siitarahaa@gmail.com , laittakaa tonne ihmeessä juttutoivomuksia jos vaan tulee jotain mieleen!
- Sofia
torstai 4. kesäkuuta 2015
Ei helvetti
Siis voiko päivä enää yhtään huonommin mennä?
Ekalle keikalle lähdin aamulla. Kaiken piti olla hyvin, tyyppi vaikutti mukavalta ja täyspäiseltä ja itseasiassa odotin tapaamista ihan muutenkin kuin sen rahan vuoksi. Kun pääsin hotellille, joka on vielä ihan suhteellisen matkan päästä omasta pesäkolostani, saan hetken odottelun jälkeen viestin että hotellikortti ois herralla jäänyt jonnekin ja että sopisiko autohommat.
No ei tietenkään sovi. Mä menen tapaamisiin aina itse enkä suostu kenenkään auton kyytiin, koska se nyt ei vaan ole turvallista. Kaiken kruunas vielä se että taisin nähdäkin tyypin siinä hotellin edessä mua kyttäämässä, tais vaan saada jotain mielihyvää ja hupia kun juoksuttaa huoraa ympäri kaupunkia. Ärsyttää vieläkin.
Seuraavalle keikalle lähdin iltapäivästä, ja ylläri ylläri -- kun pääsin asunnolle, saan viestin että vaimo tuli juuri kotiin. Siinä vaiheessa meinas multa jo itku päästä. Kaksi oharia putkeen, mikä ihme mussa on oikein vikana? Tarpoessani pois sain onneksi aikaistettua kolmatta keikkaa. Siellä sentään vastassa oli ihan oikea mies ja kaiken lisäksi tosi mukavan oloinen, mitä nyt selkeästi hermostunut.
Heitti hauskaa juttua ja mä ihan oikeasti tykkäsin. Sängyn puolella meno olikin ihan eri. Mies ei tiennyt miten pitäisi käsiään ja mä jouduin imemään lerppamunaa varmaan 20 minuuttia kun ei tainnut muistaa viagraa ottaa ennen tapaamista.. En saanut itse sitten mitään vaikka kovasti olisi munkin mieli tehnyt. Vähän se käpälöi. Ja haisi ihan röökiltä ja hieltä.
Seuraavan keikan peruinkin sitten jo itse kun mulla oli vaan jo niin väsynyt ja vittuuntunut olo. Ei yhtään sellainen että osaisin olla hyvä asiakaspalvelija ja miellyttää niinkuin kuuluu.
Huomenna on onneksi päivä uusi ja toivottavasti kaikki menis sitten hyvin.. Huoraaminen on ollut mulle aina kivaa ja aika usein seksikin on ollut edes hyvää. Tää päivä oli kyllä ihan hirveä pettymys..
Nyt sain kuitenkin viestiä ihan mukavanoloiselta mieheltä, jonka kanssa toivottavasti sujuu huomenna!
Ekalle keikalle lähdin aamulla. Kaiken piti olla hyvin, tyyppi vaikutti mukavalta ja täyspäiseltä ja itseasiassa odotin tapaamista ihan muutenkin kuin sen rahan vuoksi. Kun pääsin hotellille, joka on vielä ihan suhteellisen matkan päästä omasta pesäkolostani, saan hetken odottelun jälkeen viestin että hotellikortti ois herralla jäänyt jonnekin ja että sopisiko autohommat.
No ei tietenkään sovi. Mä menen tapaamisiin aina itse enkä suostu kenenkään auton kyytiin, koska se nyt ei vaan ole turvallista. Kaiken kruunas vielä se että taisin nähdäkin tyypin siinä hotellin edessä mua kyttäämässä, tais vaan saada jotain mielihyvää ja hupia kun juoksuttaa huoraa ympäri kaupunkia. Ärsyttää vieläkin.
Seuraavalle keikalle lähdin iltapäivästä, ja ylläri ylläri -- kun pääsin asunnolle, saan viestin että vaimo tuli juuri kotiin. Siinä vaiheessa meinas multa jo itku päästä. Kaksi oharia putkeen, mikä ihme mussa on oikein vikana? Tarpoessani pois sain onneksi aikaistettua kolmatta keikkaa. Siellä sentään vastassa oli ihan oikea mies ja kaiken lisäksi tosi mukavan oloinen, mitä nyt selkeästi hermostunut.
Heitti hauskaa juttua ja mä ihan oikeasti tykkäsin. Sängyn puolella meno olikin ihan eri. Mies ei tiennyt miten pitäisi käsiään ja mä jouduin imemään lerppamunaa varmaan 20 minuuttia kun ei tainnut muistaa viagraa ottaa ennen tapaamista.. En saanut itse sitten mitään vaikka kovasti olisi munkin mieli tehnyt. Vähän se käpälöi. Ja haisi ihan röökiltä ja hieltä.
Seuraavan keikan peruinkin sitten jo itse kun mulla oli vaan jo niin väsynyt ja vittuuntunut olo. Ei yhtään sellainen että osaisin olla hyvä asiakaspalvelija ja miellyttää niinkuin kuuluu.
Huomenna on onneksi päivä uusi ja toivottavasti kaikki menis sitten hyvin.. Huoraaminen on ollut mulle aina kivaa ja aika usein seksikin on ollut edes hyvää. Tää päivä oli kyllä ihan hirveä pettymys..
Nyt sain kuitenkin viestiä ihan mukavanoloiselta mieheltä, jonka kanssa toivottavasti sujuu huomenna!
Yhden päivän aikana melkein koko kuukauden palkka
Kävelen kauppaan ja kesken matkaa rupeen kiroomaan. Unohdin kaverin antaman pullokuitin himaan. Kaupassa palautan omat pullot ja kerään ostokset; samalla lasken koko ajan mielessä ettei vaan menis yli mun rahatilanteen. Sen 13 euroa yhteensä. Koriin päätyy halvinta ruokaa koiralle (mistä aina valitan kavereille ettei saa syöttää), jotain itselle ja kolme tölkkiä kaljaa (Jotka ois varmasti vonut jättää pois). Vituttaa niin paljon.
Tuttu kassatäti ei joudu pyytämään multa enää papereita ja tietää saman rutiinin; ensin pullokuitti, sitten hilut taskusta ja loput kortilta. Hävettää. Ostan vielä röökiaskin.
Kotiin päästyäni vien koiran lenkille, mietin mitä kaikkea sitä vois tehä kun vaan ois sitä rahaa. Kotiin päästyä sytytän tupakan ja tuijotan laskupinoa keittiön pöydällä. Ulosotosta, käräjäoikeudesta, sähkölasku, vuokra.. Ei helvetti. Miten mun tilanne on päässyt tähän?
Tai tiedänhän mä miten. Sillon kun mulla oli vielä mies niin me pärjättiin ihan hyvin. Sitten mies sai opiskeltua ja sai tajuttoman hyvän työn toiselta puolelta Suomea. Pari kuukautta pidettiinkin vielä yhteyttä, se kurvaili mun ostamalla autolla melkein joka viikko tänne Helsinkiin vaikka matka olikin ihan helvetin pitkä. Sitten se yhteydenpito vain jäi. Ei sillä etten mä vielä sitä rakastais tai välittäis. Tuntuu vaan ettei se musta enää. Eli me ei taideta olla enää yhdessä.
Liian kallis kaksio ja iso koira jäi mulle, osa-aikatyöntekijälle joka ei taaskaan päässyt mihinkään opiskelemaan. Kai mä masennuin kun annoin kaiken seistä. "Poissa silmistä, poissa mielestä", niin kai ne sanoo.
Nyt vaan tuli fiilis että on pakko tehdä jotain. En mä nyt helvetti halua elää näin! Tumppasin tupakan, avasin koneen ja tein ilmoituksen yhdelle deittisivustolle. Muutamat onnettomat ei ehkä tajua mikä ilmoituksen focus on, mutta ne jotka ovat aiemminkin ostaneet tietävät varmasti. Mä meinaan nyt hoitaa asiat kuntoon ja ottaa rahaa siitä, seksistä. Siitä ehkä yhdestä ainoasta asiasta missä mä oon hyvä.
Tuntuu ehkä vähän pahalta; mä en tiedä edes että oonko enää parisuhteessa vaikka ennen asuttiin yhdessä ja suunniteltiin perhettä ja elämää. Mä päätin jättää huorailun taakseni kun olin sitä puoli vuotta kokeillut kun 18 vuotta täytin. Tässä sitä silti ollaan. Viestejä satelee ja mä nätisti ja kiltisti vastaan olevani B-kuppia, saatanan hyvännnäköinen ja valmis mihin tahansa.
Huomiseksi neljä keikkaa ja jos kaikki menee putkeen, niin saan yhden päivän aikana tienattua melkein koko kuukauden palkan. Samalla hyvä fiilis ja samalla ahdistaa. Mutta mä haluun tosta laskupinosta eroon ja vihdoin siihen normaaliin elämään.
Sofia
Tuttu kassatäti ei joudu pyytämään multa enää papereita ja tietää saman rutiinin; ensin pullokuitti, sitten hilut taskusta ja loput kortilta. Hävettää. Ostan vielä röökiaskin.
Kotiin päästyäni vien koiran lenkille, mietin mitä kaikkea sitä vois tehä kun vaan ois sitä rahaa. Kotiin päästyä sytytän tupakan ja tuijotan laskupinoa keittiön pöydällä. Ulosotosta, käräjäoikeudesta, sähkölasku, vuokra.. Ei helvetti. Miten mun tilanne on päässyt tähän?
Tai tiedänhän mä miten. Sillon kun mulla oli vielä mies niin me pärjättiin ihan hyvin. Sitten mies sai opiskeltua ja sai tajuttoman hyvän työn toiselta puolelta Suomea. Pari kuukautta pidettiinkin vielä yhteyttä, se kurvaili mun ostamalla autolla melkein joka viikko tänne Helsinkiin vaikka matka olikin ihan helvetin pitkä. Sitten se yhteydenpito vain jäi. Ei sillä etten mä vielä sitä rakastais tai välittäis. Tuntuu vaan ettei se musta enää. Eli me ei taideta olla enää yhdessä.
Liian kallis kaksio ja iso koira jäi mulle, osa-aikatyöntekijälle joka ei taaskaan päässyt mihinkään opiskelemaan. Kai mä masennuin kun annoin kaiken seistä. "Poissa silmistä, poissa mielestä", niin kai ne sanoo.
Nyt vaan tuli fiilis että on pakko tehdä jotain. En mä nyt helvetti halua elää näin! Tumppasin tupakan, avasin koneen ja tein ilmoituksen yhdelle deittisivustolle. Muutamat onnettomat ei ehkä tajua mikä ilmoituksen focus on, mutta ne jotka ovat aiemminkin ostaneet tietävät varmasti. Mä meinaan nyt hoitaa asiat kuntoon ja ottaa rahaa siitä, seksistä. Siitä ehkä yhdestä ainoasta asiasta missä mä oon hyvä.
Tuntuu ehkä vähän pahalta; mä en tiedä edes että oonko enää parisuhteessa vaikka ennen asuttiin yhdessä ja suunniteltiin perhettä ja elämää. Mä päätin jättää huorailun taakseni kun olin sitä puoli vuotta kokeillut kun 18 vuotta täytin. Tässä sitä silti ollaan. Viestejä satelee ja mä nätisti ja kiltisti vastaan olevani B-kuppia, saatanan hyvännnäköinen ja valmis mihin tahansa.
Huomiseksi neljä keikkaa ja jos kaikki menee putkeen, niin saan yhden päivän aikana tienattua melkein koko kuukauden palkan. Samalla hyvä fiilis ja samalla ahdistaa. Mutta mä haluun tosta laskupinosta eroon ja vihdoin siihen normaaliin elämään.
Sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)